Rakkaus ja juuret -cd, 2012
Laulujet sanat
Rakkaus ja juuret
(Säv. & san. Suonna Kononen © manus)
Mikä saa kotiin takaisin?
Rakkaus ja juuret.
Siinäpä sitä, itse kullekin:
rakkaus ja juuret.
Kävelin kivisiä katuja,
ajelin kehäteitä.
Hiihtelin elämäni latuja,
ajattelin meitä,
kuinka nuorina tahdoimme
päästä maailman syliin.
Minkä sille me mahdoimme:
jäätiin maalikyliin.
Mikä saa kotiin takaisin?
Rakkaus ja juuret.
Siinäpä sitä, itse kullekin:
rakkaus ja juuret.
Siirtyväthän vuoretkin –
rakkaus ja juuret.
Liittää vanhat ja nuoretkin
rakkaus ja juuret.
On ehditty poikuetta hautoa,
on tehty töitä ja rahaa.
On tullut taloa, autoa
ja ehkä vähän mahaa.
Näissä elämän vesikeleissä
hahmottuvat haasteemme suuret.
Tärkeintä loppupeleissä
on rakkaus ja juuret.
Mikä saa kotiin takaisin...
Rakkaus ja juuret...
Rakkaus on sotaa
– Love Is A Never Ending War –
(Säv. & san. DeWayne Blackwell, suom. san. Suonna Kononen © Universal Music Publishing)
Rovaniemen auton takaosaan raahauduin,
haavojani nuollen naisestani uneksuin.
Rasahdukseen havahduin ja silmät avasin.
"Ota tuosta." Koskenkorvan viinaa -sanat tavasin.
"Tullaan Kaunialasta", tarinoi mies nuorempi.
"Tämä tässä, hän on minun vanhin veljeni.
Hän on veteraani Summan, läpikäynyt Kollaankin."
No, sotaveteraaneja kai kaikki ollaankin.
Rakkaus on sotaa – ainiaan.
Välirauhan jälkeen
keskitykseen joudutaan.
Sitä häviää tai voittaa –
ja kohta tapellaan taas uudestaan.
Rakkaus on sotaa – ainiaan.
Nuorempi veli kertoi sotapoikavuosistaan.
Taitava hevosmies sai siirron talliin päämajaan.
"Kyllä potki Marskin tamma, vaan sen silti kengitin."
Sanoin: "Rakkaudesta hevonen se vasta potkiikin."
Pullo oli puolessaan ja puheet parani.
Suunsa avasi myös veljeksistä vanhempi.
"Olin ehkä sydämetön, mutten kadu mitä tein."
Kerroin, kuinka Riitta repi rikki sydämein.
Rakkaus on sotaa...
Kesäöinen Suomi lasin takaa vilisi.
Vielä kassi veljeksillä hiljaa kilisi.
Vanhempi nosti lahjettaan ja tekojalan näin.
Minä näytin Sirun kynnenjäljet selästäin.
Bussin ikkunasta alkoi aamu sarastaa.
Sanoin: "Lepo, veljet. Siviilistä nauttikaa.
Arvostan mitä teitte. Minun sota jatkuu vaan."
He huusivat: "Jo lähde Lapin naiset kaatamaan!"
Rakkaus on sotaa...
Syntymässä säikähtäneet
(Säv. & san. Suonna Kononen © manus)
Joskus haluaisin päästä turvapaikkaan,
jossa maailma ei musta kiinni saa.
Laskisin pääni syliin tytön raikkaan,
hän kysyisi ei multa sanaakaan.
Sanoisi vain: "Juo tämä, poikasein.
Sen parhaakses tein.
Voit levätä hetkisen,
olen tässä ja pakene en."
"Mitä sinä teet?" Mistä sen tietäisin.
"Mihin sinä meet?" Missä on särkyneet.
"Mihin sinä meet?" Sinne missä on eksyneet,
syntymässä säikähtäneet.
Sinne melu maailman ei yllä.
Markkinoiden pillit eivät soi.
Sadepäivän naisen syleilyllä
yöksi vaihtuu pitkä illankoi.
Hän sanoo vain...
"Mitä sinä teet?" Mistä sen tietäisin.
"Mihin sinä meet?" Missä on särkyneet.
"Mihin sinä meet?" Sinne missä on eksyneet,
reissussa rähjääntyneet.
"Mitä sinä teet?" Voi kunpa tietäisin.
"Mihin sinä meet?" Missä tyyntyvät veet.
"Mihin sinä meet?" Sinne, missä korjataan
syntymässä säikähtäneet.
Hän sanoo vain...
"Mitä sinä teet...
Lieksan tyttö
– Country Girl –
(Säv. & san. Nick Lowe, suom. san. Suonna Kononen © Gazell Music AB)
Kesäkuussa ’86
hän syntyi Lieksaan, Pielisen niemeen.
Hän ei kaivannut rintamaille,
vaan Lieksan kaupunkiin jäi.
Mä lähden Lieksaan mun tyttöni luo.
Mä tahdon viekkuunsa puutarhakiikkuun.
Mä istun puutarhakiikussaan vaan
ja karviaismarjoja syön (koko yön).
No onhan mulla Enossa tuttuja.
Oon tehnyt Juuassa monia juttuja.
Oon käynyt kyllä Kiteelläkin,
joskin junan otin takaisin.
Mä lähden Lieksaan...
Hän sanoo: "Poika, voit lähteä täältä,
voit löytää ittes vaikka Hyvinkäältä.
Vaikka Tenth Flooriin vetämään
pään täyteen lähtee,
huomaa kaipaavansa Tinatähteen."
Mä lähden Lieksaan...
Hänelle, joka lähtee uutta alkua kohti
(Säv. trad./Suonna Kononen, san. Heli Laaksonen, suom. san. Suonna Kononen © manus)
Ota käpy pois kengästäsi.
Kaada vesi saappaasta.
Nosta ämpäri silmiltäsi.
Juo kuppisi tyhjäksi.
Älä laita kättä sirkkeliin.
Älä pudota kirvestä.
Älä unohda avaimia.
Älä kadota sydämiä, jotka sait.
Ja veisitkö roskapussin mennessäs...
Lasiset siivet
(Säv. & san. Suonna Kononen © manus)
Tänään aion lentää aurinkoon.
Nousukiidossa oon, nousussa oon.
Tuuli mua ylös nostakoon.
Siivet aukaissut oon, aukaissut oon.
Tahdoin päästä uusiin maisemiin.
Maan pinnalle sanoin näkemiin.
Siivet lasiset sain,
siivet lasiset sain,
siivet lasiset sain
ja nyt lennän vain.
Ay ay ay ay!
Jäävät kaikki turhat asiat,
mieltä painavat ja joutavat.
Kuinka pieniä on tuttavat,
jotain huutavat, suitaan aukovat.
Nousen uusiin ilmavirtauksiin.
Vuorten lakiinkaan en juutu kii’.
Siivet lasiset sain...
Joskus laskeudun, mutt’ nyt en voi,
kun salamoi, laulut päässäni soi.
Ilta vie sen, minkä aamu toi.
Keinu heilahtaa taas ja vie mut pois.
Katson kuiluun, katson heiluriin
ja tarraudun mun siipiin lasiin.
Siivet lasiset sain...
Kalliit kilometrit
(Säv. & san. Suonna Kononen © manus)
Sä oot uusi näillä kulmin,
törkeen hyvännäköinen.
Keräät katseita ja tiedät sen, pikkuinen.
Sä tahdot antaa kyydin,
heittää kierroksen.
Kiitos vaan, mut penkkiis istu en.
Antaa toisten ajaa sun kalliit kilometrit.
Mä oon aivan liian vanha sellaiseen
bisnekseen.
Jos vuosikerta kelpaa,
tarjoon kierroksen,
mutt’ mun vanha leidi mua odottaa.
Kerran mäkin olin nuori,
komee, vaihtoarvoinen.
Se oli joskus aikaan
Koiviston ja markkojen.
Silloin koneet ulvoi yöhön,
silloin baanaa painettiin,
kun Finnjetillä Saksaan paineltiin.
Antaa toisten ajaa sun kalliit kilometrit.
Mä oon aivan liian köyhä sellaiseen...
Antaa toisten ajaa sun kalliit kilometrit.
Mä oon aivan liian laiska sellaiseen...
Vanhaa metsää
(Säv. & san. Suonna Kononen © manus)
Astun sisään krouviin, ruukun nurkkapöytään saan.
Huoliani alan huuhtomaan ja hukuttaan.
Suljen silmäni ja näen unennäkyjäni taas.
Sydän halaa tuonne taakse metsämaan.
Mikä nyt on ruutukaavaa, oli äsken rantaa vaan,
jolla tuuli piiskas männikköä hiljaa kasvavaa.
Näiden lähiöiden mailta suuret metsät alkoivat,
niitä suot ja järvet täplitti ja harjut halkoivat.
Suomi oli täynnä vanhaa metsää,
vanhaa metsää vaan.
Paloaukioilla päivä paistoi taimikkoon,
muuten: pelkkää vanhaa metsää,
ei Suomi ollenkaan.
Vain kaikkien eikä kenenkään laaja erämaa.
Vielä jonkun piston päässä hiljaisena odottaa
kirveen koskematon valtakunta vaeltajaa.
Siellä naavaviirit liehuu, siellä maapuut lahoaa.
Metsän turkki aaltoilee, kun sitä tuuli tuivertaa.
Minä herään sohvallani tv:n aamuohjelmaan.
Viestit sinkoilevat, näytöt hohtaa haamuvaloaan.
Enkä tiedä, oonko kotiini mä tullut ollenkaan.
Onko kaikki mennyt oikein alkuunkaan?
Suomi oli täynnä...
Pelkkää vanhaa, vanhaa metsää,
vanhaa metsää vaan.
Paloaukioilla päivä paistoi taimikkoon,
muuten: pelkkää vanhaa metsää
silmänkantamattomiin.
Ja se antoi meille kaiken,
mitä pyytää osattiin.
Ja me pyydettiin, pyydettiin.
Mitä me pyydettiin?
Oravaa pyydettiin...
Omistettu Talaskankaan veteraaneille ja suomalaiselle metsiensuojeluliikkeelle
Valtimon Seiska (Perusarvot kunniaan)
– Luckenbach, Texas (Back To The Basics Of Love) –
(Säv. & san. Chips Moman & Bobby Emmons, suom. san. Suonna Kononen © Universal Music Publishing)
Perustarpeet ovat yksinkertaiset.
Ne ovat vireiset kitarat ja juurevat naiset.
En kaipaa kultaa enkä kunniaa,
kun viereeni saan sinut istumaan.
Aika on panna taas perusarvot kunniaan.
Lähdetään Valtimon Seiskaan,
siellä soittaa tänään Ile and the Boys.
Jallu kädessään jallu,
myös Repa sekä Reiska olla vois.
Kuutostie ei paljon paina tänä perjantaina,
meillä Freukkarit ja Jemmarit vaan soi.
Mennään Valtimon Seiskaan,
parempaa ei olla voi.
Jääköön koko omaisuus.
Buutsit, farkut jalkaan ja sit mennään.
Tää kravatti mut kuristaa,
nää Joensuun seurapiirit saa mut itkemään.
Viikko tukka putkella on menty taas,
eikä näitä pennosia kukaan täältä mukaan saa.
Aika on panna taas perusarvot kunniaan.
Mennään Valtimon Seiskaan,
siellä soittaa tänään Ile and the Boys.
Jallu kädessään jallu,
myös Repa sekä Reiska olla vois.
Jo Keijo lehmät lypsi, sen jälkeen maistuu yksi
ja sen jälkeen vielä yhden ottaa voi.
Mennään Valtimon Seiskaan,
siellä tänään hyvä musa soi.
Mennään Valtimon Seiskaan,
siellä soittaa tänään Ile and the Boys.
Pizzaa tilaa Tahvanainen,
Kuoppa-Urkki Nevalainen tunnelmoi.
Aki tyhjensi jo jasson ja Iines tappoi basson,
Ykän Squieriin nyt silmäyksen loi.
Mennään Valtimon Seiskaan,
parempaa ei olla voi.
Astutaan Valtimon Seiskaan,
auto meidät perille jo toi.
Karjalan taivaan alla
(Säv. & san. Suonna Kononen © manus)
Karjalan taivaan alla
minä ajan autollain.
Karjalan taivaan alla
minä ajan autollain.
Ajan itärajan teitä
taivaan tähdet karttanain.
Jo mun vanhat isoisät
retkeili täällä aikoinaan.
Mun vanhat isoisät
tappeli täällä aikoinaan.
Ne kantoi kivääreitä,
minä kannan kitaraa.
Mull on tankki täynnä bensaa
ja rahaa tankkiin seuraavaan.
Mull on tankki täynnä bensaa
ja rahaa tankkiin seuraavaan
(ja sitä seuraavaan).
Auto täynnä soittokamaa,
tulin tänne soittamaan.
Mua on yritetty muuttaa,
muuttaa suuntaan muutamaan,
mut ne muuttajat on jääneet
yksi kerrallaan.
Minä katson pelin loppuun
korteilla jotka sain.
Häviän tai voitan –
se pelini on vain.
Karjalan taivaan alla
kaipaan kaipaamistain.
Karjalan taivaan alla
kaipaan ja kaipaan aina vain.
Mua vaivaa levottomuus,
jonka perin heimoltain.
Onhan mulla tyttö,
vaikkei se ole tässä näin.
No onhan mulla tyttö,
vaikkei se ole tässä näin, vierelläin.
Se on aina mielessäni.
Sill on paikka syömmessäin.
Joskus ilta-aikaan,
kun valot syttyy kyliin...
Joskus ilta aikaan,
kun valot syttyy kyliin
minä muistan kotiani,
kaipaan tyttöni syliin.
Mua on yritetty muuttaa...
Nää oudot rajaseudut
mua jollain tapaa rauhoittaa.
Nää oudot rajaseudut
mua jostain syystä rauhoittaa.
Jos oon kotonani täällä,
oon kotonani missä vaan.
Hei, mitä on olla vapaa?
Sitä usein mietin mielessäin.
Hei, mitä on olla vapaa?
Sitä usein mietin mielessäin.
Kai se on sitä ett jollain tapaa
kuuntelen mun sisintäin.
Mua on yritetty muuttaa,
muuttaa suuntaan miljoonaan,
mutt ne muuttajat saa jäädä
yksi kerrallaan.
Minä katson pelin loppuun
korteilla jotka sain.
Häviän tai voitan –
se pelini on vain.
Karjalan taivaan alla... |
