Keikkaloki 2010

Tälle sivulle on muisteltu Huojuvan ladon keikat vuodelta 2010 settilistoineen. Kirjaukset teki Suonna K. Kuvat aukeavat klikkaamalla isommiksi. Jos sinulla on valokuvia tai videoklippejä Ladon keikoilta ja haluat niitä julkaistavan sivustollamme, ota yhteyttä.

Keikka #018 14.05.2010 (pe) Valtimo, ravintola Seiska (Lähde länteen! -levyn julkaisukeikka)



Ilmoitus Ylä-Karjalassa 13.05.2010

Kuva: Helena Arpula

S e t t i  1
1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Tex Willerin poika
4.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
5.  Laiturin alla
6.  Balladi Seilin saaresta
7.  Syvärin jouluyö
8.  Pahat meistä
9.  Taaksepäin >
10. Kosmiset huolet (sis. bändiesittelyt)
11. Outokummun kupari -U.S. Steel-
S e t t i  2
12. Haulikko-Mikko -Shotgun Willie-
13. Lähde länteen!
14. Äänekoski -Albuquerque-
15. Lieksan tyttö -Country Girl-
16. Takkulan baari
17. Elokuun viimeiset päivät
18. Saattue Murmanskiin
19. Hullu suomenhevonen >
20. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)

Lähde länteen! -kiekko haluttiin julkaista jokaisen latolaisen kotipaikkakunnalla. Ensimmäinen julkaisukonsertti osui Valtimolle. Pohjois-Karjalaa helli poikkeuksellinen lämpöaalto, joka kunnassa hellettä. Lämpöväreilyn ja kangastusten keskellä ajettiin V-P:n kanssa Joensuusta kohti Ylä-Karjalaa, Ykä tuli omia kyytejään Outokummun suunnasta. Nopea roudaus ja soundcheck, juomatäydennys paikallisesta ja pikasaunominen ja settilistan kirjoitus Ilen ranchilla. 
     Vaikka kansaa ei saapunut Seiskaan joidenkin talviperjantaiden malliin, oli nasta fiilis. Ennen keikkaa moni kävi kädestä pitäen onnittelemassa uudesta levystä, asia, jota Joensuussa ei koskaan tapahdu. Helvetin ystävällistä! Muutenkin viiden kuukauden keikkatauon jälkeen suorastaan kutkutti päästä soittamaan. Biisit oli studiosession jälkeisissä PA-treeneissä saatu ihan kohtuullisen varmaan kuntoon, uutena sovituselementtinä Ykän ja V-P:n taustalaulut muutamaan ralliin (vrt. valokuvassa menossa oleva levyn nimikappale). Sen verran rutiinin puute jännitti, että runsastekstisimmät biisit piti vielä vetää luntin kanssa nuottitelineestä, Syvärin jouluyö, Taaksepäin ja Lähde länteen! Yksi uusi biisikin päästiin esittelemään, Brinsley Schwartzin Country Girlistä kääntämäni Lieksan tyttö. Varhemman Tuhatkauno-yhtyeeni repertuaarista kotoisin - sitä ei kyllä koskaan virallisesti levytetty, kun käännöslupaa ei kuulunut Ruotsista. Stilikan kanssa esitettäväksi kipale sopii joka tapauksessa kuin nenä päähän.
     Lähde länteen! -laulut esitettiin kokonaisuudessaan Kolmisiipistä lokkia lukuunottamatta. Olisi sekin soitettu encoressa, mutta kansa taisi olla sitä mieltä, että Hullun suomenhevosen ja Tuuli kuljettaan sähkömyrsky oli tarpeeksi. Televisiosta tuli samaan aikaan Suomen MM-jääkiekkoa, ja eikö lie lämmin keli houkutellut ihmisiä jäämään mökeille ja pihagrillauksiin.
     Ilellä oli aamuherätys Nurmekseen ja Ykällä Helsinkiin, joten ukot suoriutuivat keikan jälkeen ajoissa koteihinsa. Minä halusin tehdä levynjulkaisustressin laukeamisen kunniaksi The Spirit of Valtimo -fanituksen ultimate-tempun. Otimme majoituksen ja rantasaunan Laitalan lomista ja kävimme V-P:n kanssa yösaunomassa Neitivirran rannalla. Punainen yörusko kajuilee taivaalla, niityt ja joki puskevat usvaa, muutama olut ja Seagrams-siivu saunan kuistilla, yöuinti ja saunominen, kiuas humisee, Radio Suomi rupattelee taustalla... Speksit olivat kohillaan. Mielen valtasi syvä onni siitä, että on saanut tutustua näihin huru-ukkoihin ja keikkailla ja levyttää heidän kanssaan. Ja että saa asua näin kauniissa paikassa maapallolla ja että alkamassa on suosikkivuodenaikani, kesä.
     Seuraavana päivänä ajoin Joensuun Prismaan ja ostin kompostin ja Panteran kokoelman. Ensinmainitun siksi, että hävettää olla kierrättämättä, kun bändin basisti on kierrätysguru, ja toiseksimainitun siksi, että V-P kehui Panteran maasta taivaaseen saunan laiteilla Neitivirran rannalla.
     Etteikö muka ole vaikutusta sillä, minkälaisessa seurassa nuori liikkuu.

#019 20.05.2010 (to) Outokumpu, ravintola Kuparisydän (Lähde länteen! -levyn julkaisukeikka)

Ilmoitus Outokummun Seudussa 17.05.2010



Menossa Pahat meistä - V-P pääsee huilaamaan. Kuva: Katariina Vähäkallio

S e t t i  1
1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Tex Willerin poika
4.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
5.  Syvärin jouluyö
6.  Pahat meistä
7.  Balladi Seilin saaresta
8.  Outokummun kupari -U.S. Steel-
S e t t i  2
9.  Ihmeihminen -Heart Of Gold-
10. Lieksan tyttö -Country Girl-
11. Lähde länteen!
12. Äänekoski -Albuquerque-
13. Elokuun viimeiset päivät
14. Saattue Murmanskiin >
15. Hullu suomenhevonen
16. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)
 
Outokummun vanha kaivos on Pohjois-Karjalan hienoimpia miljöitä, tuhannen tarinan paikka. Siispä oli erityisen nastaa päästä julkaisemaan levy sinne. Upea valoisa ilta, pikemminkin alkukesältä kuin loppukeväältä tuntuva. Soittajia odottivat Outokumpu-T-paidat ja lihapullat sienikastikkeella ennen keikkaa. Kulttuurisihteeri Maarit oli hoitanut kaiken "top notch", kuten amerikkalaiset sanovat. Kiitos Maarit!
    13 maksavan asiakkaan kokemuksella voi kuitenkin miettiä, että hieman liian optimistista oli toistaiseksi verraten harvan tunteman orkan levyn julkaisu torstai-iltana ravintolassa, joka paikkakunnalla tunnetaan lähinnä lounaspaikkana, ja vielä keikan ajoitus Suomen MM-jääkiekkopelin aikaan. Mutta kuten Veikko Huovinen kirjoitti, jälkiviisaus on viisauden imelintä lajia. Yritettiin soittaa mahdollisimman hyvin niille kultaisille ihmisille, jotka olivat paikalla. Levyn äänittänyt ja miksannut Teemu Sinkko oli mukana äänimiehenä, ja mikäs oli soitellessa, kun tiesi, että Lemin Rubiini loihtii liukujensa takana soundialkemiaa. Kuparisydän on betonisen kaikuisa, mutta lavasoundi akustisen kitaran biiseissä oli Teemun ansiosta varsin hyvä.
     Outokumpuunkin saatiin yksi uusi Lato-biisi esiteltäväksi, Kari Tuomisaaren Kirkalle 1973 tekemä Heart Of Gold -suomennos. Se on suoraan sanottuna Hectorin Rockin' In The Free Worldin ("Vapaa maailma kun bailaa") ohella niitä Suomen kehnompia Neil Young -käännöksiä, jos minulta kysytään, mutta piisiä on silti kiva soittaa. Harvest on kuitenkin se levy, joka johti meikäläisen ala-asteikäisenä pikkupoikana Niilo-puolueeseen, country rockin tielle ja pedal steel -kitaran soundin rakastajaksi hamaan hautaan asti. Ah noita aikoja, kun omisti vain muutaman Neilin levyn, ja jokaisen uuden liittäminen omaan levykokoelmaan paljasti aina vain uusia aarteita. Erityinen tykki oli Time Fades Away, rosoinen ja pimeä - muistan kuinka opettelin pianolla The Bridgeä ja katsoin sanakirjasta, mitä tarkoittaa "yonder". Siis minähän tykkään aivan kaikista Neilin levyistä, Re-ac-torista ja Landing On Wateristakin. Mahtavat nuoruuden kesäöiden fiilikset This Note's For You -lp:n Coupe de Villeä tai Lifen We Never Dancediä kuunnellessa, CSNY:n tuoreeltaan upealta kuulostanut American Dream...
     Ja ihan yhtä hyvät kicksit irtoaa nykyäänkin. Männätalven kalsarikännisuosikki: kuuntelen virallista Old Waysiä, Old Ways -bootlegia (jolta löytyvät sellaiset julkaisemattomat helmet kuin Time Off For Good Behaviour, Leavin' The Top 40 Behind tai Thank God I'm On The Road Tonight) ja luen Jimmy McDonoughin Shakey-kirjasta Neilin meiningistä 80-luvun kantrivuosinaan. Herralla keitti vähän yli - tuli honotettua studiossa nenään tavallistakin enemmän ja pidettyä Willie Nelson -huivia.
     Keikan jälkeen pidettiin jälkipuinnit Metsähovin terassilla. Ei soinut Neil, soi AC/DC. Tuli muun muassa ideoitua Nyt-liitteelle jutunaihe - mitä kaikkea miehet ovatkaan suostuneet tekemään suhteen alkuaikoina tavoiteltavaan naiseen vaikutelman tehdäkseen.
     Hyvä nälkä jäi Joensuun keikalle. Pannaan Teatteriravintola päreiksi. Tai sitten ei. Born to be wild, paitsi himassa.

Keikan puffi Outokummun Seudussa 14.05.2010 täällä.

#020 21.05.2010 (pe) Joensuu, Teatteriravintolan lasiterassi (Lähde länteen! -levyn julkaisukeikka)

Ilmoitus Karjalan Heilissä 19.05.2010



Kuva: Janna Puumalainen

1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
4.  Syvärin jouluyö
5.  Tex Willerin poika
6.  Balladi Seilin saaresta
7.  Outokummun kupari -U.S. Steel-
8.  Lähde länteen!
9.  Äänekoski -Albuquerque-
10. Saattue Murmanskiin
11. Hullu suomenhevonen >
12. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)
E n c o r e  1
13. Heart Of Gold [mukana Marko Sillanpää, laulu/kitara]
14. You Ain't Going Nowhere [mukana Marko Sillanpää, laulu/kitara]
15. Are You Ready For The Country [mukana Marko Sillanpää, laulu/kitara]
16. Bourgeois Blues [mukana Marko Sillanpää, laulu/kitara & Jarmo Kähkönen, kitara]
E n c o r e  2
17. Takkulan baari

Vuoden onnistunein keikka on sitten toistaiseksi tässä. Biisit rullasivat, Lemin Rubiini Teemu Sinkko rakensi hyvän (lava)soundin ja yleisö tsemppasi. Lasiterassille myytiin 60 lippua, minkä lisäksi päälle tuli runsaahko vieraslista. Tunnelma tuntui miltei yhtä intensiiviseltä kuin heinäkuisilla Popkatu-keikoilla. Ilen ja Ykän kanssa todettiin, että juuri tämmöistä soittovirettä ja meininkiä sitä oltiin tahoiltamme odoteltu löytyväksi. V-P oli ainoa, joka jälkeenpäin valitteli suoritustaan, mutta enpä itse keikan aikana kuullut muuta kuin sen, että mies sovitti Lähde länteen! -loppujamin uusiksi polyrytmiikan suuntaan.
     Vähemmän livenä soitetut levyn kappaleet alkavat löytää lavahahmoaan. Nimibiisi kulkee levyn Pogues-meiningin sijaan terhakkana kantrihumppana sähkökitaralla - sovitusidea tuli V-P:n lainaamista Mike Nessin soololevyistä. Tex Willerin pojan tempoa on nostettu ja sutikomppi liitää kivasti.
     Äänekoskesta alkaa tulla hyvä lavanumero. Meikäläisen "sormet on kuin nippu kyrpiä", Waldemar Walleniuksen klassisen määritelmän mukaan, mutta hitaissa tempoissa ehtivät oikeille paikoille.
     Lauteet lämmitteli Marko Sillanpää, Joensuuhun Porvoosta päätynyt vanha Marco & the Missing Parts -mies, joka on tehnyt viime vuosien mittaan pari mainiota Americana/alt.country -tyylin soololevyä. Samoista lähteistä ammennetaan, Niilot, Byrdsit, Mike Nesmithit ja Gram Parsonsit on kuunneltu. Muutaman yhteisnumeron etukäteistreenaus oli selviö, ja coverithan upposivat yleisöön kuin banaani apinaan. Kaverini Jouko totesi, että meinasi lähteä lentoon You Ain't Going Nowheren aikana. Yhteistyö Markon kanssa tulee jatkumaan ainakin kesäkuun Semifinalin keikalla. Kun olisi aikaa kaikille nastoille sivuprojekteille, niin tässähän lähdettäisiin vaikka yhteiskiertueelle 70-luvun country rock -teemalla.
     Levymogulimme Jarmo houkuteltiin vielä ylimääräiseen sähkökitaraan Leadbellyn Bourgeois Bluesiin E-duuribluesia soittamaan. En tiedä moniko yleisöstä plokkasi tämän vanhaksi Missing Parts -coveriksi...
     Keikan jälkeen yösaunominen Pielisjoen rannalla kaverimme Timon mansionilla. Puusauna, uinti virtaavassa jokivedessä, grillailua, dvd:ltä Highwaymeniä, Panteran Cowboys From Helliä, Pink Floydin Pulsea, U2:n Slane Castlea ja Kaurismäkien Tuuliajollaa. Levy on julkaistu!

#021 26.05.2010 (ke) Hämeenlinna, Albertin kellari (AP-klubi)



Kuva: Anne Laatikainen

1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
4.  Syvärin jouluyö
5.  Pahat meistä
6.  Tex Willerin poika
7.  Outokummun kupari -U.S. Steel-
8.  Lähde länteen!
9.  Lieksan tyttö -Country Girl-
10. Ihmeihminen -Heart Of Gold-
E n c o r e
11. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)

Lähdimme eteläisemmän Suomen pikkukiertueellemme hyvissä fiiliksissä Tikkasen Teijolta lainatulla Chevy Vanilla. Ile oli ratissa, kuunneltiin kasikoneen kehräystä ja Pate Mustajärven Mustaa, siemailtiin Ykän ja V-P:n kanssa parit oluet ja katseltiin kesään siirtynyttä Suomea. Paten Cash-levy sai hyväksynnän bändin Mustajärvi/Popeda-kriitikoiltakin, ja onhan se pieteetillä toteutettu äänite.
     Hämeenlinnan keskustassa odotti viehättävä piparkakkutaloravintola ja karhumainen klubi-isäntä AP Sarjanto, jonka laulunteosta olen diggaillut jo saatuani miehen ensimmäisen albumin käsiini 1998, mutta jonka ensimmäisen kerran henkilökohtaisesti tapasin vasta viime kesän Pohjois-Karjalan keikoillaan Wanhassa Jokelassa ja Kihauksessa. AP esitteli perustamansa klubin periaatteita siihen tyyliin, että hän oli miettinyt, mikä olisi soittajan taivas. Vastaus: aikaisin alkava keikka, kuunteleva yleisö (siis keskellä viikkoa mutta ei perjantaina tai lauantaina viihteelle lähtenyt), runsaasti ruokaa ja juomaa, hotellimajoitus. No, nämä toteutuivat keikalla sataprosenttisesti. Oli todella nastaa soittaa ihmisille, joita ei tuntenut, mutta jotka jaksoivat kuunnella, koska tiesivät, että AP ei buukkaa kuraa.



Palvelemme hyvää isäntää. Kännykkäkamerakuva: V-P Kinnunen

Illan muut esiintyjät olivat englanniksi esiintyvä duo, jotka vetäisi soundcheckissä Kris Kristofferssonin Help Me Make It Through The Nightin ja sai meikäläisen heti fiiliksiin, ja kansanmusiikkiyhtye Haka, joka teki erittäin positiivisen vaikutuksen. Kuuntelen paljon nykykansanmusiikkia ja olen kyllästynyt nelijalkaisen froteen ja Kantelettaren iänikuiseen uikutukseen. Hakalla oli omia biisejä, freesejä tekstitysideoita ja polkuharmooninsoittaja, joka flirttaili soittimensa takaa kuin Minna Haapkylä Tarharyhmän kulta-aikoina ja josta klubin isäntä sanoi, että jos olisi kakskytä vuotta nuorempi ja vapaa mies, niin toi lähtis hänen mukaansa. Olin samaa mieltä.
     Keikalla pääsin kertomaan Hämeenlinna-aiheisen anekdootin lapsuusajoilta. Tätini asui nimittäin 80-luvulla Hämeenlinnassa ja piti paperikauppa Elbeä. Olimme perheen kanssa sukulaisreissulla, katselin illalla tädin kerrostaloasunnon ikkunasta ulos ja ihmettelin ääneen, että onpa täällä suosittu polkupyöräkauppa, kun siihen jonotetaan illalla. Täti sai hysteerisen naurukohtauksen ja kertoi, että Hälläpyörä on ravintola, ei polkupyöräliike.
     Ladon keikka taisi mennä hyvin. Oli nastaa jutella hämeenlinnalaisten kanssa. Muuan maistissa ollut nuori mies totesi, että näytän Hynyseltä, mikä on hyvä, koska Kotiteollisuus on hänen suosikkiyhtyeensä. Mitäköhän siitä pitäisi ajatella. Suhtauduin Kotiteollisuuteen pitkään vieroksuen, koska olen melodisuuden ja nyanssien ystävä. Viime aikoina olen tajunnut, että Hynynen tekee samaa mitä Juice Leskinen, Martti Syrjä, Mikko Saarela, Pekka Myllykoski tai Heikki Salo ovat tehneet, eli luotaa suomalaisuuden syvintä olemusta omasta tulkintahoristontistaan käsin, mitä voi pitää hatunnoston arvoisena, olipa musiikin laji mikä tahansa. Ostin alkuvuodesta jopa Kotiteollisuuden kolmen cd:n kokoelman, kun sen noteeraus oli melodisuuteen ja nyansseihin verrattuna kohdallaan, eli kymmenen euron hujakoilla. Olen sitä mieltä, että Vieraan sanomaa on Kotiteollisuuden paras biisi, ja jos Huojuvan ladon pitää soittaa joskus Kotiteollisuus-cover, niin sitten se.
     Keikan jälkeen otettiin parit Sokos-hotellin baarissa ja mentiin nukkumaan. Aamulla ennen maantielle painumista käytiin Poppa-Joessa, josta saatiin herkkuja sormiin. Mikään ei ole niin nastaa kuin poiketa ohikulkupaikkakunnilla divareissa ja antikvariaateissa. Ile osti vinyylinä parit Country Expressit, V-P Marco & the Missing Partsin Stationin, Peer Güntin Good Girls Don'tin  ja Kari Tapion Viimeiseen pisaraan, meikäläinen Jerry Jeff Walkerin Ridin' High'n ja Simo Hämäläisen Simon parhaat.
     Ratsastimme kohti Helsinkiä hyvissä fiiliksissä, mitä nyt Vanin ovet temppuilivat.



Ridin' High somewhere between Hämeenlinna and Helsinki.

#022 27.05.2010 (to) Helsinki, Bar Mendocino



Kuva: Juha Huhtanen

S e t t i  1
1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
4.  Balladi Seilin saaresta
5.  Syvärin jouluyö
6.  Pahat meistä
7.  Tex Willerin poika
8.  Lieksan tyttö -Country Girl-
9.  Outokummun kupari -U.S. Steel-
S e t t i  2
10. Saattue Murmanskiin
11. Elokuun viimeiset päivät
12. Äänekoski -Albuquerque-
13. Laiturin alla
14. Vihtahousu -Friend Of The Devil-
15. Lähde länteen! [mukana Kyösti Pärssinen, tinapilli]
16. Hullu suomenhevonen >
17. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)
E n c o r e
18. Taaksepäin
19. Takkulan baari

Helsingissä majoituttiin aluksi Ruskeasuolle Kiskontien poppariparkkiin ja käväistiin sitten katsomassa soittimia Kitarapajalla ja Millbrookissa. Joensuussa ne vaan samat Indiet seisoo, totesi Ile ja osti uuden overdriven Saattue Murmanskiin- ja Hullu suomenhevonen -revityksiä varten. Sitten lähdettiin hoitamaan soundcheckiä. Totesimme Mendocinoon astuttuamme ja isäntä Tommin kanssa kättä paiskattuamme, että jos asuisimme Helsingissä, niin tässäpä olisi vahva ehdokas kantapaikaksi. On aika siistiä roudata, kun ravintolan PA tuuttaa Grateful Deadin Hell In A Bucketia.
     Mendon lavanurkkaus on pieni, mutta se oli tiedossa, ja rumpu- ja kitarakattausta pienentämällä mahduttiin sopuisasti. Hyvä soundikin saatiin rakennettua.
     Provinssi-Suomen asukkaana sitä suhtautuu etelän esiintymisiin hieman "miksatuin fiiliksin" tyyliin kelpaako näille hemmotelluille mikään, kun täällä John Hiattit ja Lyle Lovettit ja vastaavat maailmantähdet viikottain nurkissa pyörii. Sitä suurempi yllätys olikin, että salista pystyi bongaamaan Freukkareita, Pihasoittajia, Pieniä miehiä ja omia Helsingin frendejään ja sukulaisiaan, jotka eivät juuri neniään nyrpistelleet. Tuli olo, että näinhän tämän kai pitää mennäkin, että nää biisit on hyviä ja hyvät biisit tykkää siitä, että niitä esitetään. Tunne on hieman häkellyttävä, kun pari vuotta sitten olin kuitenkin sitä mieltä, että olisi kiva toteuttaa kantriprojekti, jolla olisi kiva äänittää yksi albumi, jotta saisi henkilökohtaisesti tärkeät biisit levylle talteen, ja se olisi sitten siinä.
     Vuoden paras keikka tähän mennessä, ja siitä iso kunnia kuuluu lämpimästi vastaanottaneelle yleisölle. Pärssisen Kössi, Pihasoittajat-legenda jota yhtyeeseemme yhdistää osin joensuulainen henkilöhistoria, toisinti elävänä Lähde länteen! -tinapillivierailunsa. Yksi maailmanensi-iltakin saatiin ujutettua mukaan, lukioaikainen Grateful Dead -suomennokseni Friend Of The Devilistä. Tiedä suomennoksesta, mutta kappale on hauska rivakka akustinen menopala, jossa Ile pääsee lurittamaan makean soolon ja jollaisia keskitempoon kallistuva settimme kaipaa. Taaksepäin oli sinnikkään huutelijan yleisötoive, MySpacestä oli tytär biisin hoksannut.
     Keikan jälkeen antoisia keskusteluja suuntaan jos toiseen. Suomen suurimman kantribändin musiikillisjohtaja-kitaristi tsemppasi ja laulaja antoi perusteltua tekstikritiikkiä tyyliin "täytesanat pois" ja "pyri sloganeihin". Olin otettu, että nuoruudenidolini olivat jaksaneet kuunnella ja jeesasivat mielipiteillään eteenpäin. Helppohan on sanoa hyvä tai kiva, mutta perusteltu kritiikki on kullanarvoista. Outokummun kuparia spiikatessani olin kysynyt retorisesti, miksei Freukkarit ole suomentanut U.S. Steeliä, ja Myllykoski kertoi keikan jälkeen, että oli kyllä pähkäillyt tekstin paikallistamista Kemijärven sellutehtaaseen, muttei ollut päässyt alkuideaa pidemmälle, ja että meidän versiomme oli tehnyt suomentamisen tarpeettomaksi.
     Humalaanhan tällaisesta tulee. Illalla Kiskontien poppariparkissa nautittiin bratwurstista, perunasalaatista, Jägermeisterista ja Juha-isännän rikollisen hyvästä levy- ja dvd-kokoelmasta. Aamulla pistin dvd-soittimeen pyörimään Easy Riderin, koska tuntui siltä. Silloin ei tiedetty, että Dennis Hopper kuolee huomenna.

Kuvagalleria keikalta täällä.

#024 29.05.2010 (la) Koski TL (KoskisFolk, Folktori-konsertti)



Hans Julla fiittaa Haulikko-Mikossa. Kuva: J-J Nippala

1. Elän mun unelmaa
2. Sydänkesän vihreät niityt
3. Tex Willerin poika
4. Pahat meistä
5. Lähde länteen!
6. Haulikko-Mikko -Shotgun Willie- [mukana Hans Julla, kitara]

KoskisFolk on Suomen kansanmusatapahtumista sympaattisimpia Valtimon Neitivirtafolkin ohella, jos meikäläiseltä kysytään. Ihmisenkokoista meininkiä ilman mitään "tämän vuoden teema on äijät ja kohta esitetään tuhmia lauluja" -tyyppistä tekopirteyttä. Lisäksi Koski-Kapsaek-aktiivi Hans on yksi maailman hyvistä ihmisistä. Oli nastaa päästä Ladolla mukaan Kosken kattaukseen, vaikkei tässä puhtainta kansanmusiikkia esitetäkään. Niinpä vain Salon Seudun Sanomat oli kuitenkin noteerannut meidät kuvan kanssa yhdeksi ennakkoon puffatuista yhtyeistä.
     Saavuimme paikkakunnalle yöllä suoraan Tampereelta, ja yösaunomiseksi ja rymäkkäläisten kanssa soakkunoinniksihan se meni. Aamu oli niitä aamuja, jolloin etsitään silmälaseja. Silmälasi-ihmiset tiedätte.
     Päivän mittaan olin sitä mieltä, että vanha ei jaksa, sydän pysähtyy, tää on nyt tässä ja sitä rataa. Yövalvonta ottaa voimille, tällaiset hommat olisi pitänyt hoitaa pari-, ei melkein nelikymppisenä. Bändi oli saanut Folktorin iltapäivästä 25 minuutin slotin, mikä kahta tunnin settiä mielellään soittavaa etukäteen harmitti, mutta olihan tuossa paikan päällä hyvätkin puolensa. Lähde länteenissä tunsin kurkkuni sanovan sopimukseni irti. Monta päivää oli laulettu vajavaisella tekniikalla ja äänellä avaruusolennon.
     Hans tuli uusine Stringbender-Telecastereineen fiittaamaan Haulikko-Mikkoon. Se oli hauska päätös hauskalle kiertueelle, vaikka oltaisiinhan me vielä encoreitakin veivattu, jos koskelaiset olisivat läpsyttäneet käsiään tarpeeksi. Pihalla oli kylmää ja sateista ja olisi vaadittu Queen Moussette saamaan jengi kuumiksi.
     Arvoimme, jäämmekö illaksi Koskelle, vai ajammeko Mikkeliin, jossa Freukkarit esiintyisi Wilhelmissä. Mikkeliin ajettiin, olisihan se jo puolet lähempänä kotia.
     Matkan soittolistalta puraisi kovimmin Kari Tapion Sydänpuoli säätä vasten. Siinä taisi yhtyeen isistä yksi jos toinenkin vähän nieleskellä. Kyllä on J. Karjalainen osannut tehdä hienon laulun.
     Vanissa kärvisteltyään kaipasi happea. Teimme kävellen kaupunkikierroksen Ykän kanssa, käytiin Naisvuorella ja Rossossa pizzalla. Kansa odotti kodeissaan Euroviisuja, kadut olivat hiljaiset kuin ydintuhon jäljiltä. Mikkeli on yllättävän kaunis kaupunki, kaikkea vanhaa ei ole tuhottu, kuten itäsuomalaisista kaupungeista lähtökohtaisesti on. Suomalainen on ryssän ja ihmisen risteytys, sanoo Huuhaa Innanen, ja mitä lähemmäs itärajaa mennään, sitä selvemmäksi se käy. Ja näin siis kirjoittaa risteytys, joka on myös Venäjän ystävä.   
     Freukkareiden keikka meni ladon kiertuekaronkkana. 25-vuotisjuhlakokoonpano oli hitsautunut sitten viime näkemän. Taisin itkeä Vanhan kaartin aikaan (Myllykoski omisti kappaleen Dennis Hopperille), ja maaninen oli keikan päättänyt Nälkänen koirakin.



Skenetystä Mikkelin yössä. Läsnä Los Olvidados -mies Timo Hirvonen, Antti Tammilehto ja Pilli Pajukallio. Kuva: ?

Paluumatka tuntui ajatuksena vaativalta ja oli sitä myös käytännössä. Ykä tiputettiin matkalla Outokumpuun ja VP siirtyi rattiin. Olimme Joensuussa aamulla. Ile jäi nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen Valtimolle ajoa. Kaivoin kaapista Glen Grantin, ja jos yömyssy voi olla ansaittu, niin nyt oli.

Kosken keikan ennakkojuttu Salon Seudun Sanomissa 26.05.2010 täällä.

#025 16.06.2010 (ke) Helsinki, Semifinal



Ilmoitus Helsingin Sanomissa 15.06.2010



Juha Huhtanen (Pienet miehet) ja Marko Sillanpää (Marco & the Missing Parts) fiittaamassa. Kuva: Saara Kononen

1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
4.  Balladi Seilin saaresta
5.  Syvärin jouluyö
6.  Tex Willerin poika
7.  Lähde länteen!
8.  Elokuun viimeiset päivät [mukana Juha Huhtanen, kitara]
9.  Hullu suomenhevonen > [mukana Juha Huhtanen, kitara]
10. Tuuli kuljettaa (Kainin poika) [mukana Juha Huhtanen, kitara]
E n c o r e t
11. You Ain't Going Nowhere [mukana Marko Sillanpää, laulu & kitara ja Juha Huhtanen, kitara]
12. Are You Ready For The Country [mukana Marko Sillanpää, laulu & kitara ja Juha Huhtanen,
    kitara]
13. Cortez The Killer [mukana Marko Sillanpää, laulu & kitara ja Juha Huhtanen, kitara]

Tämän Helsingin pistokeikan ei pitänyt alkujaan olla pistokeikka, mutta yhtyeen keikkamyyjä (kuka lieneekään?) ei onnistunut saamaan toista etelän esiintymistä seuraavalle päivälle. Kyllä kai sitä ihmisen täytyy olla hullu, kun ottaa töistä kaksi päivää vapaaksi soittaakseen yhden lippuriskikeikan, totesi Ile Tikkaselta lainatussa Vanissa.
     Omilleen ei päästy, jos taloudellisesti lasketaan - Helsingin pään sukulaisia ja (puoli)tuttavia olisi kai pitänyt kutsua ja feisbuukata paikalle aktiivisemmin. No, täytyy muistaa, ettei sitä itsekään käy innokkaimmin klubikeikoilla kesäaikaan.
     Musiikillisesti ilta oli nasta. Olin fiiliksissä jo Marko Sillanpään aloitussetin aikaan - Cosmic Cowboyta, jonka Freukkari-fanit tuntevat tietysti Mystisenä metsätyömiehenä, en ole koskaan kuullut elävänä.
     Huhtasen Juha tuli Telecastereineen fiittaamaan Ladon loppusettiin ja yhteisnumeroihin Markon kanssa. Täytyy kirjoittaa tänne vielä sama, mitä haeskelin esittelyspiikissäni. 80-luvun lopulla, nuorena lukiolaispoikana kuuntelin hartaudella Pienten miesten levyjä. Ne olivat minulle miltei yhtä suuria aarteita kuin vaatimattoman kokoelmani Neil Youngit ja Manit. Muistan, kuinka löysin Kuopion Sokokselta alennuksesta Pienten miesten ensimmäisen lp:n, jonka tie-dye-kantta olin jo Helsingin matkalla ihaillut Tunnelin levyn ikkunassa. Kuinka ensimmäinen tyttöystävä pisti jukeboksista soimaan 5 laiskaa auringossa. Kuinka Painottoman maan ilmestyminen lohdutti Varkaudessa asumani sivarivuoden keskellä, ja kuinka ymmärsinkään Mikael Wiikin Rytmi-arviota, jossa hän ilmoitti Pienten miesten olevan se bändi, johon hän haluaisi kuulua. Kuinka olin sitä mieltä, että Elokuun viimeiset päivät, Noita, Tulva, Rauhan kartta ja Kun levy loppuu ovat ihan maailman ykkösluokan biisejä...
     Ja tässä sitä nyt ollaan samalla lavalla saman äijän kanssa, joka on säveltänyt ja kitaroinut kaikki nuo biisit! Unohtamatta Vähäkalliota, joka jostain Vaarallisen rämeen ja Sokerivuorten välistä on raahautunut Huojuvaan latoon räystäshatun lierit vettä tippuen ja näyttänyt pohjoiskarjalaisille, kuinka bassoa soitetaan. Mitä mä oon tehnyt elämässäni oikein, ja mitä joudun karmisesti kärsimään tämän kaiken onnen ja ilon vastapainoksi?
     Oltaisiinhan me soitettu vielä Bourgeois Blues, Albuquerque (alkuperäiskielellä!) ja Heart Of Goldkin, jos läpytyksiä olisi tullut enemmän. Keikan jälkeen kävin yksillä Loosessa Hesan ystävien kanssa ja otin taksin karonkkaan Kiskontien poppariparkkiin, jossa muu seurue hilpeänä piti kemujaan. Oli hauska tavata ensimmäistä kertaa kasvotusten Bällarby Singersin Mikael.
     Torstaisella paluumatkalla Helsinki-Pohjois-Karjala katselin olut kädessä pelkääjän paikalta kesäistä Suomea. En ole koskaan ajanut automaattivaihteisella autolla, mihin vedoten pystyin nakittamaan kuskivuoron Ykälle. Takaloosterissa keräsivät voimia auringonlaskun ratsastajat Esa ja Klesa.
     Perille päästyämme osa yhtyeestä jatkoi vielä Pilfink-tallitovereidemme, Rääsen-yhtyeen levynjulkaisukeikalle Wanhaan Jokelaan.

#026 18.06.2010 (pe) Tohmajärvi, Tikkala, Kassan baari



Kuva: Janna Puumalainen

S e t t i  1
1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Tex Willerin poika
4.  Laiturin alla
5.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
6.  Pahat meistä
7.  Kolmisiipinen lokki
8.  Syvärin jouluyö
9.  Balladi Seilin saaresta
10. Lieksan tyttö -Country Girl-
11. Vihtahousu -Friend Of The Devil-
S e t t i   2
12. Haulikko-Mikko -Shotgun Willie-
13. Lähde länteen!
14. Taaksepäin
15. Karjalan taivaan alla
16. Outokummun kupari -U.S. Steel-
17. Äänekoski -Albuquerque-
18. Elokuun viimeiset päivät
19. Saattue Murmanskiin >
20. Hullu suomenhevonen
21. Paljon onnea vaan
22. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)
E n c o r e
23. Ihmeihminen -Heart Of Gold-
24. Takkulan baari
25. Savotoilta pois -Cotton Fields-

Numerot puhuvat karua kieltään: runsasbiisisin Lato-keikka koskaan! Tästä taltioinnista kävisivät Lato-nauhakeräilijät kuumana, jos sellaisia olisi. (Kannustamme tallennustoimintaan jyrkästi ja lupaamme varata katsomoon häiriöttömän äänityssektorin, ilmaisista juomalipuistakin voidaan neuvotella.)
     Keikkamatka aloitettiin noutamalla Joensuusta Vaniin miksaajaguru Sami Vänskä ja muutama sata kiloa Samin rautaa. Äänten rakentelu sujui tutussa paikassa (keikka viime vuonna) rattoisasti.
     Aloitimme soiton hieman liian aikaisin, kymmenen maissa - maalaisravintoloihinhan tavataan tulla puolta yötä käydessä pohjienoton jälkeen. Asiaa paikattiin pidentämällä settejä lennossa. Nauhakeräilijäsensaatio oli tietysti Karjalan taivaan alla -ensi-ilta. Blueshenkinen kappaleeni oli ensimmäisten Ladon vuonna 2008 harjoittelemien joukossa, mutta on jäänyt odottelemaan todennäköisesti seuraavalle pitkäsoitolle pääsyä. Hyvinhän yleisö jaksoi kuunnella pitkän biisin.
     Ensi-illassa olivat myös Cotton Fields -suomennos, Ylä-Karjalan keikkoja varten omana tilaustyönä syntynyt kenties ylihumoristinen Savotoilta pois, kahdelle yleisön syntymäpäiväsankarille improvisoitu Paljon onnea vaan ja uusi mandoliini, isältäni hankkimani, Floridasta Suomeen päätynyt Washburn-kippurasarvi. Olenkin ollut vuosia mandoliinia soittamatta, kun Fenderin maniskani kului nauhoiltaan ja tallaltaan huonoon kuntoon. Nyt ainakin Äidit älkää kasvattako pojista muusikoita ja Pahat meistä ovat mainioita maniskabiisejä.
     Loppukeikasta ja encoreissa oli suorastaan flow päällä. Porukkaakin oli ihan mahottomasti, eikö tuota lie lähemmäs sata tai 80 ainakin. Keikan jälkeen Anita totesi yleisöstä, että olemme aivan eri bändi kuin vuosi sitten Tuulaakissa. Oli kuulemma tapahtunut yhteen hitsautumista. Mukava kuulla. Eiköhän miksauskioskissa istuneelle Samillekin kuulu kiitos hyvältä soundaamisesta.
     Orkesterin sisäistä tunnelmaa nosti myös tietoisuus siitä, että tuoreessa Soundissa Lähde länteen! saa kuulemma hyvän arvion. (Kuten saikin, Antti Marttiselta neljä tähteä viidestä. Olen erityisen iloinen siitä, että Marttinen huomasi, miten fantastisen monipuolista työtä Ile tekee levyllä, ja että hän arvosti vierailijavalintoja. Olen aina diggaillut Amerikan länsirannikon levyjen vierailukulttuuria, jossa nimimiehetkin käyvät pikkurooleissa kavereiden levysessioissa.)

#027 19.06.2010 (la) Valtimo, Nevalan navetta (Neitivirtafolk)

Kuva: Ari Harakka

V i e r a a n a   M a r k o j u h a n i   R a u t a v a a r a n   k e i k a l l a
    Tiellä taas -On The Road Again- [mukana Karl Pütter, huuliharppu]
    Onkimiehen blues -Fishing Blues-
O m a   k e i k k a
1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Tex Willerin poika
4.  Balladi Seilin saaresta
5.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
6.  Syvärin jouluyö
7.  Lieksan tyttö -Country Girl-
8.  Vihtahousu -Friend Of The Devil-
9.  Outokummun kupari -U.S. Steel-
10. Elokuun viimeiset päivät
11. Lähde länteen! > [katso YouTubesta]
12. Hullu suomenhevonen
13. Savotoilta pois -Cotton Fields- [katso YouTubesta]
E n c o r e
14. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)

Timo Tahvanaisen johtamalla Neitivirtafolkilla on viime vuosina ollut lämmin paikka meikäläisen sydämessä. Sitäkin harmillisempaa, että Timo oli päättänyt, että tämänvuotinen folkki on hänen viimeisensä. Toivon mukaan tapahtuma elää muiden nohevien valtimolaisten voimin.
     Vuoden esiintyjäkattaus oli hyvä. On aina sykähdyttävää kuulla Karhunpäässä Kuoppa-Urkin esittämä Karhunpää. Siitä ei kotiseutulaulu hevillä parane. Urkin setissä oli myös todella yllättävä Juice-valinta, Edestakaisin (Laihia & Heinäpää), kappale jota olen fanittanut pikkupojasta asti. Aivan gloria-hallelujamaisen mahtavaa. 90-luvun trubaduuri-Konosen kappale Lokakuun lopulla (Nekala & Hatanpää) sisältää tietysti Edestakaisin-viitteen, siellä Noitalinna huraa!-, Günther Grass- ja Bob Dylan -viitteiden seassa, "jos se ketään kiinnostaa", kuten voisin erästä hyvin tuntemaani lauluntekijää siteerata.
     Green Light Factory -yhtyeen riveissä esiintyi suomalaisten progekarjujen seassa feminiinisiä laulajia ja kosketinsoittajia. Hämärässä progenuoruudessani istuin kerran illanvietossa, jossa listattiin kauneimpia naispuolisia progemuusikkoja. Gongin Mireille Bauer taisi voittaa ja Ruth Underwood nousta perintöprinsessaksi. Luulen, että Premiata Forneria Marconilla, National Healthilla ja Steve Neguksen rumpusooloilla päänsä sekoittanut seurueemme olisi käynyt kuumana Green Light Factorysta.
     Asiaan. Markojuhani Rautavaara esiintyi tapahtumassa soolona, ja keikkaa edeltävissä jammailuissa yhteinen sävel löytyi niin vaivattomasti, että pari kimppanumeroa oli selviö. Tiellä taas voitaisiin ottaa Ladon omaankin settiin. Pidän kappaleesta valtavasti, kukapa keikkailusta pitävä kantrimuusikko ei pitäisi, ja Markojuhani on onnistunut tiiviin tekstin kääntämisessä pitkäsanaiseen suomeen voittopuolisen onnistuneesti. Ajatus "rakastan tätä elämää, soittaa musiikkia ystävieni kanssa" saisi kyllä olla mukana, mutta nyt tässä tietysti kisaa bändimuusikko trubaduuria vastaan.
     Ladon oma keikka oli kuuleman mukaan edellisvuoden Neitivirta-vetoamme parempi. Pitäisi kai huolestua, jos ei olisi. Olihan viimevuotinen bändin ensimmäinen keikka VP:n kanssa, ja sen jälkeen on soiteltu aika tavalla.
     Tuuli kuljettaassa tuuli ujelsi korvien välissä. Vielä joskus joku räjähtää tuossa kappaleessa. Kohti ydintä ollaan matkalla.
     Kiitos vielä Tikkasen Teijon miksaukselle ja Nippalan Dzei-Dzein valoille. Herrojen avulla vaikutettiin varmaan vielä paremmilta kuin oltiinkaan.
     Keikan jälkeen saunottiin sekä savu- että uloslämpiävässä saunassa, uitiin Neitivirrassa, nautittiin sivistyneesti alkoholijuomia ja pelattiin mölkkyä. Kun aamukuudelta muu jengi lähti nukkumaan, totesimme viimeisinä sisseinä Tahvanaisen ja Nippalan kanssa, että pannaanpa vielä kerran sauna lämpiämään ja otetaan yksi mölkky. Näin tehtiin.
     Heräsimme kahdelta, eikä aamupalaa siinä vaiheessa enää tarjoiltu. Ajelimme Ykän ja Meriläisen Mikon kanssa Hyvärilän golffiin varhaispäivälliselle, jolta jatkoimme Vuonoksen jäätelön kautta koteihimme.
     Oletan, että tämä on maailman ainoa kirjoitelma, jossa mainitaan Mireille Bauer, mölkky ja Vuonoksen jäätelö. Aamen.

Ari Harakan valokuvagalleria keikalta täällä.
J.-J. Nippalan Neitivirtafolk 2010 -yleisgalleria täällä.
J.-J. Nippalan galleria Huojuvasta ladosta Neitivirrassa 2010 täällä.

#028 05.07.2010 (ma) Nurmes, tori (Iltatori)



Kuva: Heikki Korhonen

1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Lieksan tyttö -Country Girl-
4.  Balladi Seilin saaresta
5.  Laiturin alla
6.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
7.  Tex Willerin poika
8.  Vihtahousu -Friend Of The Devil-
9.  Syvärin jouluyö
10. Pahat meistä
11. Lähde länteen!
12. Outokummun kupari -U.S. Steel-
13. Elokuun viimeiset päivät >
14. Hullu suomenhevonen
15. Savotoilta pois -Cotton Fields-
E n c o r e
16. Takkulan baari

Vuoden ensimmäinen ulkoilmakeikka päästiin soittamaan Nurmeksen iltatorilla. Ajeltiin paikalle Renullani VP:n ja Korhosen Heikin (taustalaulu Lähde länteen!issä!) kanssa, Ile ja Ykä tulivat omia polkujaan.
     Oli kyllä mukavaa vetää isolla, tilavalla lavalla, jossa on kookas takahuone soitincaseja varten, asialinjan ukko (Kären Matti) miksauskioskissa istuen... Harvinaista herkkua.
     Jo ensimmäistä kappaletta muuan eturivin nainen lauloi mukana, ja jossain välissä joku huusi yleisötoiveena Pientä valssia. Tällaiset eleet lämmittävät aloittelevan popparin mieltä.
     Popparin kehoa lämmitti puolestaan iltatorin hellelukemissa liihotellut lämpötila. Ihmeeksemme ei jouduttu suurempiin vireongelmiin, jotka kesäisillä lämpöhalvauskeikoilla tapaavat kielisoitinpartioita uhata.
     Balladi Seilin saaresta päästiin omistamaan Nurmeksen suurelle pojalle Kapa Ahoselle. Päästäisiinköhän joskus yhteiskeikalle Kapan kanssa? Luulenpa, että päästään, koska Andy McCoyn sloganin muistinvaraisen siteerauksen mukaan "sun pitää varoo, mitä sä haluut, koska sä saat sen".

Keikan puffi Ylä-Karjalassa 03.07.2010 täällä.

#029 10.07.2010 (la) Nurmes, Ylikylä, Tiaisenpirtti (yksityistapahtuma)



Kuva: Helena Arpula

S e t t i  1
1.  Sydänkesän vihreät niityt
2.  Maria Doloresin häävalssi
3.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
4.  Elän mun unelmaa
5.  Lieksan tyttö -Country Girl-
6.  Tex Willerin poika
7.  Laiturin alla
8.  Polle, vie mut kotiin (Älä vie talliin Laurilan)
9.  Vihtahousu -Friend Of The Devil-
10. Takkulan baari
11. Ihmeihminen -Heart Of Gold-
S e t t i  2
12. Haulikko-Mikko -Shotgun Willie-
13. Lähde länteen!
14. Taaksepäin
15. Pieni valssi
16. Äänekoski -Albuquerque-
17. Outokummun kupari -U.S. Steel-
18. Takaisin Nokialle -Green River-
19. Elokuun viimeiset päivät
20. Saattue Murmanskiin
21. Hullu suomenhevonen
22. Savotoilta pois -Cotton Fields-
E n c o r e
23. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)

Katsokaa tuota kuvaa. Hikeä se on, joka ukkojen punaisilla poskilla kimmeltää ja joka meikäläisen fledan on jo akustisen kitaran dominoimasta alkukeikasta kastellut. Suomea viimeisen viikon hellinyt plus 30 -tyyppinen lämpöaalto jatkui ja ylettyi Ylikylään saakka.
     Tämä oli Ladon ensimmäinen hääkeikka. Mukavaa oli soittaa, vaikka tietysti tämänkaltaisissa kekkereissä villeimmän menon saisikin aikaan umpituttuja covereita peräperää tarjoilemalla. Huomasihan tuon nytkin, että CCR:t vetivät kansaa eniten tanssilattialle. Kari Peitsamon nasakka Green River -suomennos Takaisin Nokialle olikin tämän vuoden ensi-illassaan. Pitäisikö sitä kaivella lisääkin Peitsamon käännöksiä muististaan, Vellamo-laiva, Onnenpoika... Olen nuorena kuunnellut aika lailla Jokivarren jytäorkesteria, Rokkilettiä ja Pientä suurta show'ta. Mainettaan parempia lp:itä.
     Häiden teema oli country & western, mihin liittyen Arpulan Helena treenautti kansalle vähän rivitanssia. Tällaisen epätanssillisen puupökkelön oli jännä nähdä elämänsä ensimmäisen kerran, kuinka Elän mun unelmaa, Outokummun kupari ja Hullu suomenhevonen taittuvat tanssiksi. Naiset on kultia, kuten Veikko Huovinen sanoi.
     Kantritanssista tulee mieleen, että Stephen Stillsin Change Partners on helkkarin hieno biisi. Sovituksessa on onnistunut, ei mitenkään itsetarkoituksellinen vaihtelu 3/4- ja 4/4 -tahtilajien välillä. Tekstissä oivallus: "Nuorisoseurantalojen tansseissa (...tai miten te nyt country club dancesin kääntäisitte...) naiset oppivat käsittelemään poikia".
     Settilistatilastotieteeseen palatakseni huomaan, että tämäniltainen Polle vie mut kotiin oli myös ensimmäinen tälle vuodelle - valittiin mukaan, kun naimisiin menijät olivat hevosihmisiä. Hieno, harvan tuntema Los Jacopablos -biisi ja kopsuttelee varmasti mukanamme jatkossakin. Nyt soitettiin bändiversiona aiemman kaksi akustista kitaraa ja banjo -triosovituksen sijaan.
     Hääkeikoilla pitää tarjota kolmijakoista, ja sen takia elvytettiin VP:n huomautuksesta Kesäheinältä Pieni valssi settiin. Sehän on itsenikin Lato-suosikkeja, mutta on vaan ollut huilitauolla alkuvuoden, kun on rummuteltu Lähde länteen! -biisejä.
     Freukkareiden repertuaarista tätä tilaisuutta varten harjoiteltu Maria Doloresin häävalssi oli koko Ladon uran ensi-illassa. Toivon mukaan päästään soittamaan joskus uudestaankin. Vielä kerran: paljon onnea, ei tällä kertaa Marialle ja Tappikselle, vaan illan hääparille.
     Kotimatkalla kehiteltiin VP:n kanssa Huojuvan ladon livelevyn nimi. Ei Alive, ei Alive II, ei Elävänä Euroopassa, vaan Klesana hoodeilla.

#031 17.07.2010 (la) Kiihtelysvaara, Chippewa Range, Saluuna Viimeinen Mohikaani



Ilmoitus Karjalaisessa 17.07.2010



Kuva: Aura Vähäkallio

S e t t i  1
1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
4.  Pahat meistä
5.  Tex Willerin poika
6.  Lieksan tyttö -Country Girl-
7.  Outokummun kupari -U.S. Steel-
8.  Tähtirumpali -Lodi-
9.  Paha kuu -Bad Moon Rising-
S e t t i  2
10. Laiturin alla
11. Lähde länteen!
12. Ihmeihminen -Heart Of Gold-
13. Mystinen metsätyömies -Cosmic Cowboy-
14. Polle, vie mut kotiin (Älä vie talliin Laurilan)
15. Takkulan baari
16. Vihtahousu -Friend Of The Devil-
17. Hyvää huomenta Suomi -City Of New Orleans-
18. Haulikko-Mikko -Shotgun Willie-
19. Elokuun viimeiset päivät
20. Takaisin Nokialle -Green River-
21. Savotoilta pois -Cotton Fields-
E n c o r e
22. Aavaa preeriaa
23. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)

Chippewa Rangen kesäillassa saluunan terassikatoksessa oli nasta soittaa kesällä 2009, ja niin nytkin. Omistaja-Juha kävi toteamassa keikan jälkeen, että touhu oli vuodessa mennyt eteenpäin. Ei kuulemma haronut enää eri suuntiin.
     Keikka otettiin soitettavaksi sen verran myöhään, että VP:tä ei saatu lähtemään mukaan, Ilosaarirockin ilta Bad Religioneineen ajoi edelle. Me orkesterin omaa keikkailua rakastavassa vanhuskaartissa otettiin tilanne haasteena ja mahdollisuutena ajaa triolla sisään uutta covermateriaalia. Laskujeni mukaan tuossa setissä on viisi kappaletta, joita ei ole koskaan Ladolla esitetty: CCR:n Lodi Peitsamon suomennoksena, Bad Moon Rising Tuomari Nurmion suomennoksena, Freukkareitten Mystinen metsätyömies, Karman Hyvää huomenta Suomi ja Tuomari Nurmion Aavaa preeriaa, vahva ehdokas härmäkantri-TOP-viitoseen, jos meikäläiseltä kysytään.
     Coverit sopii maalaisravintolameininkeihin kuin nenä päähän, mitäpä tuota turhia kiusaamaan viihteellä olevia ihmisiä pelkästään omilla kappaleilla. Hyvää biisiä on aina kiva soittaa, olipa se oma tai vieras, ja puhkikuluneisiin CCR:iinkin löytyy oma twisti, kun esittää ne Peitsamon tai Nurmion hyvinä suomennoksina. Juiceltahan olisi vielä Travellin' Band ja Midnight Special olemassa...
     Hauska oli katsoa, kuinka muuankin mies ampaisi ravintolan penkistä pystyyn käsiä taputtamaan kuin sähköiskun saaneena, kun irrotin ensimmäiset soinnut Hyvää huomenta Suomesta. Junnu Vainion teksti on aika miehekäs meikäläisen humanistinsuuhun, ja olenkin tässä ruvennut miettimään, että uskaltaisiko alunperin juna-aiheisesta kappaleesta kokeilla uuden väännöksen tekemistä ideana Helsingistä Savoon matkaava Lentävä kalakukko. "Junnailijan pilli ilmaa viilsi / raatakylykikukko kiskoo kiis..." Idean alkusykäys Meriläisen Mikolta, joka oli kuullut joensuulaisella terassilla jonkun coverbändin soittavan Kissin I Was Made For Loving Youta Karjalan heilin tekstillä: "Heilin Karjalasta minä löysin..."
     Soitin koko keikan sähkökitarapiisit poikkeuksellisesti pelkästään omalla Squierillani, Gibsonit saivat levätä. Oli niin hyvä fiilis vielä edellisillan keikasta ja Juhan kitaraosuuksista Hullussa suomenhevosessa.

#032 31.07.2010 (la) Kiihtelysvaara, Chippewa Range, Saluuna Viimeinen Mohikaani (Kantria ja westerniä -tapahtuma)

Ilmoitus Karjalan Heilissä 28.07.2010



Kuva: Julian Puumalainen

S e t t i  1
1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Tex Willerin poika
4.  Lieksan tyttö -Country Girl-
5.  Tähtirumpali -Lodi-
6.  Pahat meistä
7.  Laiturin alla
8.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
S e t t i  2
9.  Mystinen metsätyömies -Cosmic Cowboy-
10. Taaksepäin
11. Lähde länteen!
12. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)
13. Ihmeihminen -Heart Of Gold-
14. Takkulan baari
15. Aavaa preeriaa
16. Maria Doloresin häävalssi
17. Jaloviinaa -Canadian Whiskey-
18. Savotoilta pois -Cotton Fields-

Ensimmäinen duokeikka Lato-ohjelmistolla koskaan. Ykä ei päässyt paikalle Chippewan country-tapahtumaan, mutta kun kutsu kävi, päätettiin Ilen kanssa ottaa ja kopaista härkää sarvista. Setti muokattiin edellisen triokeikan pohjalta, ja kyllähän nuotiolaulupohjaiset biisit tuntuivat toimivan näinkin kelteisilleen riisuttuina.  Jätin sähkökitarat ja mandoliinin kokonaan kotiin roudaamisen helpottamiseksi, kun lämmittelijän slotilla kuitenkin oltiin paikalla.
     Soitellessa tajusin, että Tähtirumpalista tulisi hyvä toisen setin avausnumero: "Jälleen kysyn itseltäni, mitä täällä teen."
     Äidit älkäässä bändillä on uransa ensimmäinen hitti, kun Radio Suomen soittolistalla ollaan kuutosia. Kyllähän tätä on yhtyeen keskuudessa ihmetelty. Pitänee ruveta panttaamaan biisiä setin loppuihin.
     Taaksepäin oli Ilen yllätysehdotus keikalle, ja toimi mielestäni varsin hyvin akustinen kitara-huuliharppu-banjo-stilikkasoolo-meiningillä. Lähde länteenkin rullaa hyvin näinkin riisuttuna, ja saa ihmiset silminnähden hyvälle tuulelle. Pitäisi opetella kirjoittamaan lisää samanlaisia ralleja, mutta helpommin sanottu kuin tehty tällaiselle hitaiden ja keskitempoisten G-duuri/E-molli-biisien miehelle.
     Ihmeihminen piti omistaa Ben Keithille, joka kuoli tällä viikolla - internet-tietojen mukaan sydänkohtaukseen Neil Youngin ranchilla, jossa oli tekemässä äänityksiä. Kuten olen tälläkin sivustolla aiemmin kirjoitellut, Harvest oli ensimmäinen pikkupoikana kuulemani Neil-levy ja Keithin soitto sillä sai minut pedal steel -faniksi. Onneksi ennätin kuulla Keithiä livenä kerran elämässäni, Neilin Hartwall Areenan keikalla elokuussa 2008.
     Aavaa preeriaakin kulki edellistä kertaa hieman jämerämmin. Mulla menee kappaletta soittaessa kylmät väreet, tulee lapsuusmuistoja mieleen. Sain pikkupoikana Kemissä naapurin vanhemmalta pojalta Reijolta lahjaksi kasetin, jolle hän oli äänitellyt musaa radiosta. Siellä Aavaa preeriaa oli seuranaan muistini mukaan ainakin Pelle Miljoonan Epärehellisyys perii maan. Molemmat porautuivat nuoren pojan mieleen vahvan tunnelmansa takia.
     Jaloviinaa oli ensimmäisen kerran soitossa tälle vuodelle. Piti kaivaa biisi esiin tulevia Eestin-keikkoja varten, siellä sitä on soitettava Neuvosen Sakun vironkielisenä versiona.
     Oman keikan jälkeen Ile liittyi vielä illan pääesiintyjän, turkulaisen Arizona Trainin seuraan lavalle. Oli nastaa kuunnella Arizona Trainin meininkiä, 70-lukulaisen leppoisaa komppiajattelua, nykyisen heavymäiskeen ylivallan sijaan, ja kahden naislaulajan verevää stemmalaulua.

Ile fiittaa Arizona Trainin keikalla. Kuva: SK

#033 06.08.2010 (pe) Viro, Tartto, Tampere-maja



Tampere-majan laatima keikkajuliste. Kellariklubin sijaan soitettiinkin pihalla, kun sää oli hyvä.



Huojuvan ladon ja Folkswagenin yhteinen Tom Russell -cover menossa. Kuva: Timo Tahvanainen

1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Tex Willerin poika
4.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
5.  Laiturin alla
6.  Lähde länteen!
7.  Elokuun viimeiset päivät
8.  Hullu suomenhevonen
9.  Tuuli kuljettaa (Kainin poika)
E n c o r e
10. Libahundinaine / Jaloviinaa -Canadian Whiskey- [yhdessä Folkswagenin kanssa]
[Juha Huhtanen kakkoskitaravahvistuksena koko keikalla]

Keikkapäiväkirjakertomus tulossa...

Viron-kiertueen ennakkojuttu Karjalaisessa 03.08.2010 täällä.
Viron-kiertueen ennakkojuttu Karjalan Heilissä 04.08.2010 täällä.
Keikan ennakkojuttu Tartu Postimees -lehdessä 06.08.2010 täällä.

#034 07.08.2010 (la) Viro, Hanila, Lihula (Hanila Open Air)

Juha Huhtanen vahvistaa. Kuva: Sini Harkki & Max Liimatainen

1.  Saattue Murmanskiin
2.  Äänekoski -Albuquerque-
3.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
4.  Sydänkesän vihreät niityt
5.  Tex Willerin poika
6.  Mystinen metsätyömies -Cosmic Cowboy-
7.  Lähde länteen!
8.  Elokuun viimeiset päivät >
9.  Hullu suomenhevonen >
10. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)
E n c o r e
11. Heart Of Gold
12. Kosmiset huolet
[Juha Huhtanen kakkoskitaravahvistuksena biiseissä 2-12,
Jarkko Pohjolainen tamburiinissa osissa kappaleita,
lisäksi Suonna, Ykä ja Ile lavalla Folkswagenin setin Libahundinaine-encoressa]

Keikkapäiväkirjakertomus tulossa...

Samalla laivalla kotiin. Lato M/S Nordlandialla Tallinnan ja Helsingin välillä. Kuva: Joonas Ojajärvi

#035 19.08.2010 (to) Joensuu, ravintola Wanha Jokela (Sointu-klubi)

Ilmoitus Karjalan Heilissä 18.08.2010

Kuva: Janna Puumalainen

S e t t i  1
1.  Elän mun unelmaa
2.  Sydänkesän vihreät niityt
3.  Laiturin alla
4.  Balladi Seilin saaresta
5.  Syvärin jouluyö
6.  Pahat meistä
7.  Tex Willerin poika
8.  Lieksan tyttö -Country Girl-
9.  Vihtahousu -Friend Of The Devil-
10. Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
S e t t i  2
11. Saattue Murmanskiin
12. Takkulan baari [katso YouTubesta]
13. Taaksepäin
14. Outokummun kupari -U.S. Steel-
15. Mystinen metsätyömies -Cosmic Cowboy-
16. Haulikko-Mikko -Shotgun Willie-
17. Elokuun viimeiset päivät
18. Lähde länteen!
19. Hullu suomenhevonen >
20. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)
E n c o r e
21. Ihmeihminen -Heart Of Gold-
22. Savotoilta pois -Cotton Fields- 

Jokelan keikka oli viimeinen kesäksi 2010 sovittu Lato-esiintyminen, joten ilmassa oli viimeiset päivät elokuun -henkeä, maaliinpääsyn tunnelmaa ja ainakin meikäläisen osalta pientä haikeuttakin.
     Wanha Jokela on Joensuun klassinen taiteilijaravintola, jossa on aina hienoa soittaa Olavi Virran, Tapio Rautavaaran, Pentti Haanpään ja kumppaneiden haamujen seurassa. Toisaalta pienessä salissa on soitettava sukkasiltaan-tyyppisesti, mikä Ladon toisen setin sähkökitaranumeroista tiputtaa tehon puoleen. Mutta talossa talon tavalla.
     Jokelan yleisö istuu perinteisesti pöydissä ja on liikenteessä kuuntelemismielessä, joten kahden pitkän setin soittaminen tuntui settilistaa laatiessa mahdolliselta ratkaisulta. Lähde länteen! -julkaisukiertueesta kun oli kyse, yritettiin mahduttaa mukaan levyn jokainen biisi. Kolmisiipinen lokki oli ainut, joka jäi liitelemään listan ulkopuolelle. (Tässä vaiheessa uraahan yhtyeet voivat soittaa viimeisimmän levynsä kokonaan. Siinä vaiheessa kun levyjä on kymmenen, soitetaan vanhat rakastetut hitit ja pari uuden levyn siedettävintä. Eikös se niin mene. Seuraavaksi ollaankin jo uutta kokoelmaa mainostavalla best of -kiertueella... Hollantilainen Nits-yhtye on ainoa, jonka olen musiikkidiggariurani aikana nähnyt sotivan hittikonserttiajattelua vastaan. Suomen-keikoillaan he ovat soittaneet useasti uusimman levynsä ehkä yhtä kappaletta vaille kokonaan, ja sitten valikoiman aiempaa, hittien seassa aina myös vanhempia albumiraitoja ja fanien suosikkeja. Hyvä Nits!)
     Toinen setti piteni lennossa Takkulan baarin verran, kun Ilen stilikasta katkesi Muurmannin overdrive-vedätyksissä kieli ja tarvittiin leppoisaa viritysmusiikkia. Taisi olla Lato-historian ensimmäinen stilikankielenpoikkasu. Yleensähän kielet katkon minä, tosin surkean harvoin vanhan Tuhatkauno-yhtyeen päiviin verrattuna, jolloin kieliä katkesi kolmekin keikassaan. Jos tässä on matkan varrella jotain oppinut, niin sen, että roudatessa pitää ottaa jotain molempiin käsiin ja että vahvistetun kitaran ääni vahvistuu muillakin keinoilla kuin kieliä vielä kovempaa hakkaamalla.
     Salissa istui paljon tuttuja kasvoja, eikä kukaan muu tainnut olla pakon sanelemana kuin saliääntä hoitanut Lemin rubiini Teemu Sinkko. Oli aiemmista yleisöistä tuttuja, levynkannentekijä Vasara, Pilfink-pomo Kähkönen ja niin edespäin. Levyjä tuli keikan jälkeen myytyä mukavasti, nimikirjoituksia kirjoiteltua ja joku halauskin saatua. Mukavaa hommaa tämä härmäkantrin soittaminen.
     Kohti uusia seikkailuja...

Keikan ennakkojuttu Karjalan Heilissä 18.08.2010 täällä.

#036 05.11.2010 (pe) Joensuu, Teatteriravintolan lasiterassi (Kaustisen talvet -levyn julkaisukeikka)

1.  Sydänkesän vihreät niityt
2.  Juon, juon, juon
3.  Kaustisen talvet -The Hills Of Woodstock-
4.  Virran Ola on vielä kuningas -Bob Wills Is Still The King-
5.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
6.  Miinus 30
7.  Syvärin jouluyö
8.  Lähde länteen!
9.  Hullu suomenhevonen
10. Saattue Murmanskiin

Pienen keikkabreikin jälkeen talvinen kantrikattaus Teatteriravintolaan - Ladon syksyllä väkertämän Kaustisen talvet -mini-cd:n julkaisu ja The Milking Machinen 10-vuotisjuhlakeikka samalla kärpäslätkän heilautuksella.
     Yleisöä olisi voinut olla enemmänkin paikalla, mutta kyllähän tuossa hyvä tunnelma syntyi ilman tungostakin. Joensuun Valtimo-sceneä oli kiitettävästi liikkeellä.
     Ladolla neljä biisiä maailmanensi-illassa, ja niistä yksi levyttämätön. Vielä olisi soitettu viideskin ensi-ilta, David Allan Coen levyltä löytyneen Love Is A Never Ending War'n käännökseni Rakkaus on sotaa, mutta kuulimme Teatteriravintolan menevän kiinni talvisin tuntia aiemmin, ja haluttiin sitten jättää Milkkareillekin reilusti aikaa.
     Vähänhän tuo soitto oli muistelevan kankeaa kesän kuumimpiin keikkoihin verrattuna, mutta selväksi tuli esimerkiksi se, että "Virran Olassa" on potentiaalia ensi kesän "Äidit älkääksi" ja Miinus 30 on lupaava jamittelubiisi. Siihen saadaan kehiteltyä samaa semipsykedeelistä Grateful Dead/hidas Kingston Wall -henkeä, jota on Ladon setissä aiemmin kuultu Kosmisissa huolissa ja Balladi Seilin saaressa. Jollakin keikalla soitetaan kyllä vielä nuo kolme kappaletta peräkkäin.
     Syvärin jouluyö soitettiin ensimmäisen kerran livenä koko bändin versiona, nopeahkolla beat-kompilla. Siitäkin on suunnitteilla levytaltiointi, jos vain saadaan sovitus kasaan. Jatketaan harjoituksia ja palataan astialle...

#037 26.11.2010 (pe) Tampere, Kujakolli



Pahat meistä. Kuva: Jyrki Kallio
 
S e t t i  1
1.  Elän mun unelmaa
2.  Rakkaus on sotaa -Love Is A Never Ending War-
3.  Lieksan tyttö -Country Girl-
4.  Virran Ola on vielä kuningas -Bob Wills Is Still The King-
5.  Kaustisen talvet -The Hills Of Woodstock-
6.  Balladi Seilin saaresta [katso YouTubesta]
7.  Lokakuun lopulla (Nekala & Hatanpää)
8.  Syvärin jouluyö [katso YouTubesta]
9.  Pahat meistä
10. Tex Willerin poika
11. Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys- [katso YouTubesta]
12. Ihmeihminen -Heart Of Gold-
S e t t i  2
13. Haulikko-Mikko -Shotgun Willie-
14. Juon, juon, juon
15. Äänekoski -Albuquerque-
16. Outokummun kupari -U.S. Steel-
17. Hullu suomenhevonen >
18. Tuuli kuljettaa (Kainin poika)
19. Saattue Murmanskiin
20. Takaisin Nokialle -Green River- [katso YouTubesta]
E n c o r e
21. Takkulan baari
22. Lähde länteen!

Keikkapäiväkirjakertomus tulossa...
 
Jyrki Kallio arvosteli keikan Aamulehden blogissaan, mukana valokuvia ja YouTube-näytteitä.

#038 27.11.2010 (la) Keuruu, Ekokylä, Väentupa



Pahat meistä. Kännykkäkamerakuva: V-P Kinnunen

1.  Tex Willerin poika
2.  Rakkaus on sotaa -Love Is A Never Ending War-
3.  Virran Ola on vielä kuningas -Bob Wills Is Still The King-
4.  Kaustisen talvet -The Hills Of Woodstock-
5.  Balladi Seilin saaresta
6.  Lokakuun lopulla (Nekala & Hatanpää)
7.  Syvärin jouluyö
8.  Pahat meistä
9.  Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita -Mamas Don't Let Your Babies Grow Up To Be
    Cowboys-
10. Taaksepäin
11. Miinus 30
12. Hullu suomenhevonen
E n c o r e  1
13. Takaisin Nokialle -Green River- [mukana Markojuhani Rautavaara, laulu & kitara]
14. Haulikko-Mikko -Shotgun Willie- [mukana Markojuhani Rautavaara, laulu & kitara]
15. Onkimiehen blues -Fishing Blues- [mukana Markojuhani Rautavaara, laulu & kitara]
16. Tiellä taas -On The Road Again- [mukana Markojuhani Rautavaara, laulu & kitara]
17. Takkulan baari [mukana Markojuhani Rautavaara, laulu & kitara]
E n c o r e  2
18. Lieksan tyttö -Country Girl- [mukana Markojuhani Rautavaara, laulu & kitara]
19. Cottonfields [mukana Markojuhani Rautavaara, laulu & kitara]

Keikkapäiväkirjakertomus tulossa...